Muutos vaatii aina vastavoiman, autoalalla sitä riittää

Autoala elää nyt voimakkainta murrosta sitten liukuhihnan keksimisen. Valmistajien ja yhteiskunnan käymään teknologiakeskusteluun (polttoaine, itseohjautuvuus, yhteiskäyttö) on liittynyt myös kuluttaja, joka ei ehkä haluakaan enää omistaa autoa. Geneven autonäyttely näytti missä alalla mennään – ja havainnollisti, että autoihin liitetään edelleen hyvin vahvasti tunteita.

Autoala on ollut jo pitkään kuin suljettu saari, jonne uusien toimijoiden on ollut mahdoton rantautua. Kunnes tuli Tesla ja näytti, että kaiken voi ajatella toisin: auton, ekosysteemin, ostamisen ja omistamisen. Varmasti Teslan menestyksellä on ollut vaikutus siihen, että autojätit keulivat nyt kilpaa sillä, kuka käyttää eniten miljardeja oman sähköautonsa ja autonomisen ajamisen mahdollisuuksien kehittämiseen.

GIMS

Jokainen autovalmistaja kykenisi jo tuottamaan autoja, jotka vievät ja tuovat matkustajia ilman kuljettajaa, matkustajien tehdessä töitä tai katsellessa elokuvia ikkunapintojen näytöiltä (James May on tosin tähänkin todennut, että siksi on taksi). Sitä ei vaan minkään maan tieliikennelaki vielä salli. Poikkeuksena Kalifornian osavaltio, jossa on myönnetty vapaus testata tieliikenteen seassa autonomisesti ajelevia autoja ilman, että auton kyydissä on ketään. 

Sitä odotellessa kaikki tuo tietotaito on pakattu toinen toistaan älykkäämpiin, ympäristön kanssa kommunikoiviin autoihin, jotka kulkevat kaikilla energiamuodoilla sähköstä sukkahikeen. Ajoa avustavat huikeat järjestelmät lisäävät jalankulkijoiden turvallisuutta ja alentavat stressitasoa vaikkapa liikenteen nopeuteen mukautuvan vakionopeussäätimen muodossa.

Esimerkiksi Mercedeksen pian esiteltävässä A-sarjassa on käyttöä helpottavaa teknologiaa, jollaista ei tapaa vielä edes merkin kalleimmissa malleissa. Puhetta ymmärtävä ja keinoälyä hyödyntävä käyttöliittymä oppii miellyttämään käyttäjäänsä ja neuvoo oma-aloitteisesti kiertämään ruuhkia, ehdottamaan soittoa kotiin, muistuttamaan kalenterissa olevasta tapaamisesta tai säätämään musiikin ja sisävalaistuksen kohdilleen käyttäjäprofiilin mukaisesti. Kuin älypuhelin, mutta pyörillä.

GIMS

Murrosta ei ole ilman vastavoimaa

Ferrari oli saanut luvan pyöräyttää puolen tunnin välein uutta 488 Pista-superautoaan esittelevän filmin seinän kokoiselta screeniltä ja mukana oli myös The Ääni. Se matala murina, joka muuttuu sekunneissa formulamaiseksi ujellukseksi ja saa aikaan tiedostamattoman hymyn kasvoille.  Ja tähän liittyen, joko arvaat millä osastolla oli eniten tungosta?

Mercedeksen osastolla oli puolestaan kaiutinpaneeli, jossa sai vertailla eri AMG-mallien äänimaailmaa. Ja ääntähän ei siis sähköautoissa ole, paitsi se porakonetta tai hiustenkuivaajaa muistuttava.

Toinen asia liittyy designiin. Volvon Polestar-brändin muotokieli, Aston Martinin veistokselliset linjat sekä kaikkien valmistajien mieltymys hiilikuituun, nahkaan ja harjattuun alumiiniin kertovat halustamme viestiä autollamme itsestämme myös ulospäin. Toki sähköautoissa – kuten Jaguarin uudessa I-Pace-sähkökatumaasturissa -  kaikkea tätä on, mutta esim. Rinspeedin näkemys itsekseen ajelevasta ajokista muistuttaa lähinnä 70-luvun Solifer-matkailuvaunun muotokieltä. 

Kolmas vastavoima on omistaminen. Omistammeko jatkossakin automme itse, maksammeko kuukausimaksua käytöstä vai ostammeko vain osuuksia erilaisista todellisen tarpeen mukaan räätälöidyistä liikkuvuuspalveluista?

Sen näyttää aika ja kysyntä, johon yhteiskuntakin voi osaltaan vaikuttaa esim. verotusta justeeraamalla. Ehkä vielä ehtii innostumaan Fordin Bullit-elokuvan hengessä lanseeraamasta Mustangista – jos omatunto sallii ja ego kestää naapuruston paheksuvat katseet.

Mikko Eskelinen & Riku Hietarinta

Kirjoittajat työskentelevät Valveella suunnittelijoina ja sisältötuottajina ja piipahtivat Geneven kansainvälisessä autonäyttelyssä 12.-13.3.2018

#GIMSSWISS #GIMS2018

Mikko Eskelinen
Senior Creative & Copywriter, Brand & Digital
‹ Takaisin