En halua jättää Internetin rakentamista koodareille

26.10.2012

Kauppalehdessä oli 26-vuotiaan suomalaisnaisen Linda Liukkaan haastattelu, jossa hän toteaa, ettei halua jättää Internetin rakentamista 25-vuotiaille miehille.

Tuija Riekkinen




Kauppalehdessä oli 26-vuotiaan suomalaisnaisen Linda Liukkaan haastattelu, jossa hän toteaa, ettei halua jättää Internetin rakentamista 25-vuotiaille miehille.

Linda Liukas on ollut perustamassa suomalaista Rails girlsiä, joka kiertää maailmaa opettamassa koodaamista nimenomaan naisille ja tytöille. Oikein! Koodaaminen ei ole vain miesten juttu, vaan myös naisia pitää kannustaa ymmärtämään, kuten Linda sanoo, katsomaan myös konepellin alle ja tietysti myös itse koodaamaan.

Kuten sanottu, oikein ja tässä ei ole mitään vikaa. Vikaa on siinä, jos Internetin rakentaminen nähdään vaan koodaamisena.

Kaikki kunnia koodareille. Tätä kirjoitusta ei pidä missään nimessä tulkita niin, etten arvostaisi koodareita, tai että olisin sitä mieltä, että Internet rakentuu kyllä ilman koodaamistakin.

Eihän se rakennu, mutta millaiseksi se rakentuu, jos mukana ei ole muita ammattilaisia?

Rakennetaanpa analogia vaatesuunnitteluun

Jos verrataan, mitä ruotsalaiset saavat aikaiseksi vaatesuunnittelun saralla siihen, mitä Suomessa tapahtuu, niin ero on huikea. Läntisestä naapurivaltiosta tulee toinen toistaan houkuttelevampia vaatebrändejä ja –ketjuja, jotka ovat turistia vastassa jokaisessa eurooppalaisessa kaupungissa. Paraatipaikalla vieläpä.

Miksi Suomesta ei tule? Tuskin kyse on siitä, että suomalaisessa vaatesuunnitteluosaamisessa on jotain pielessä. Kyse on siitä, ettei Suomessa ole osattu tai ei olla haluttu kaupallistaa vaatesuunnittelua.

Vaatesuunnittelu on ollut suunnittelijoiden näkemyksen mukaan enemmänkin taidetta ja sen kaupallistamista ja brändäämistä ollaan suorastaan kavahdettu. Ruotsissa asenne on ollut päinvastainen.

Elinkeinoelämän Valtuuskunnan julkaisemassa raportissa Heja Sverige perehdytään aiheeseen usean sivun verran. Olivia-lehti puolestaan julkaisi maaliskuussa aiheesta jutun otsikolla:”Suomalaisesta muotibisneksestä puuttuu bisnes – mutta ei kauan”. Ninni Lehtniemen kirjoittamassa jutussa kerrotaan mm. miten Ruotsissa tehdään vaatebrändejä; “Ruotsalaiset vaatemerkit Odd Molly ja WESC syntyivät, kun bisnesporukka ideoi brändin ja rekrytoi suunnittelijat tekemään malliston”, Oliviassa kirjoitetaan. Juttuun on haastateltu yrityskiihdyttämö Royal Majesticin perustajaa Johannes Savolaista, joka tähtää samaan myös Suomessa.

Evan raportissa haastatellaan bränditutkija Kirsti Lindberg-Repoa, joka sanoo: “Meillä on Einsteinit, mutta meiltä puuttuu Marilyn”.

Teknologian ympäriltä puuttuvat myös Marilynit.  Tai oikeastaan, Marilyneitä on, mutta Einsteinit tai Einsteinien sponsorit eivät koe tarpeelliseksi leikkiä niiden kanssa. Teknologisia innovaatioita pukkaa, mutta siihen se usein jääkin, koska teknologian yksin arvellaan riittävän ja kaikki teknologian päälle tehtävä palvelumuotoilu, konseptointi, brändääminen ja muu kaupallistamiseen tähtääväävä tekeminen nähdään vain ylimääräisenä kulueränä.

Toinen ajattelumalli on, että jos nerokas palvelukonsepti perustuu olemassa olevan teknologian päälle, niin eihän se ole mikään oikea innovaatio. Miksi ei? Sehän olisi sama kuin, että ollaakseen menestynyt designvaate, sille pitäisi aina kehittää uusi materiaali.

Ja sitten seuraavassa lauseessa todetaan, että Suomessa ei vaan synny menestyviä verkkopalveluita. No, miksiköhän ei?

Ei ihmisiä oikeasti, nörttejä lukuunottamatta, kiinnosta taustalla nakuttava teknologia. Vai onko enemmistön mielessä päällimmäisenä muka se, että Facebook on koodattu php:llä (or whateverillä)?

No ei ole, vaan mielessä on kateus, kun Masa päivitti sinne uuden Audinsa kuvan tai sydämen pamppailu, kun se söpö poika vaihtoi profiilikuvaksi sellaisen, missä se on vielä söpömpi.

Puhutaan, että kuluttajakäyttäytyminen muuttuu. Varmaan muuttuukin, mutta ihminen se ei, pentele vie, perustarpeineen muutu mihinkään.

Uusia innovaatioita ja palveluita suunniteltaessa kannattaisi teknologian sijasta tuijottaa vanhaa kunnon Maslowin tarvehierarkiaa. Sieltä se totuus ihmisten tarpeista ja motiiveista löytyy. Hetken aikaa miettimällä myös jokaiseen laatikkoon löytyy useampikin supersuosittu verkkopalvelu kyseisiä tarpeita palvelemaan.

Rakastettu ja vihattu Facebook koskettaa ihmisen perustarpeita. Ainakin länsimaissa, jossa fysiologiset tarpeet tyydyttyvät niin sanotusti by default. Siksi se on niin suosittu.  Myös Facebookin edustajat muistuttavat puheenvuoroissaan, että Internetiä rakennettaessa kannattaa keskittyä ihmisiin, ei teknologiaan.

Internetin rakennustyömaalla riittää siis tilaa monenlaiselle osaamiselle ja sitähän Suomesta löytyy.

Verkkopalvelu-innovaatioiden, teknisten tai muiden, hiominen menestystuotteeksi monen erilaisen osaajan kesken kannattaa, sillä kuten tämä päivitetty päivitetty Maslowin tarvehierarkia (lainattu Karl Filtnessin Facebook-sivulta) kertoo, potentiaalisia käyttäjiä hyville palveluille riittää.

Kirjoittaja on psykologiasta ja vaatteista kiinnostunut palvelumuotoilija, joka ei koskaan oppinut koodamaan.

Lue lisää aiheesta