Miten konsepti syntyi ja mikä se konsepti nyt edes on, osa 2

30.09.2013

Helsingin Musiikkitalo uudistaa verkkopalvelunsa yhdessä Valven kanssa. Pääset mukaan kurkkimaan projektin lavasteisiin, kun seuraat Valven ja Musiikkitalon väen blogikirjoituksia hankkeen etenemisestä.

Tuija Riekkinen




Kun Helsingin Musiikkitalon tarjouspyyntö kopsahti työpöydille, ei vapaaehtoisista suunnittelijoista ollut pulaa. Heti alusta alkaen oli selvää, että konsepti tulee pyörimään erilaisten asiayhteyksien ympärillä. Tapahtuma, esimerkiksi konsertti, on yksi asia ja sali, jossa tapahtuma pidetään, on toinen. Konserttivieraalle nämä kaksi muodostavat kuitenkin toisiaan täydentävän yhtenäisen ja ainutlaatuisen kokemuksen. Verkkopalvelun piti tukea tätä ajattelua.

Toisena lähtökohtana olivat väärät mielikuvat. Musiikkitalo koetaan elitistiseksi paikaksi, jossa pidetään vain hienoja kamarikonsertteja. Ja hitto, kalliskin se oli meille veronmaksajille!

Miten siis tuoda Musiikkitalon tarjonta helposti lähestyttäväksi ja luoda käyttökokemus, jonka avulla tarjontaan ikään kuin uppoutuu ja huomaa löytävänsä koko ajan lisää ja lisää mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.

Me suunnittelijat pyörittelimme suunnitteluseinällä erilaisia mindmap-henkisiä piirroksia, joiden avulla mallinsimme asioiden välisiä yhteyksiä ja kirjoitimme kuvauksia tarjouspyynnön liitteisiin. Ymmärsimme, että meillä on koossa kyllä perusteet, niin sanottu konseptuaalinen punainen lanka, konsepti jopa, mutta jotain puuttui. Nimittäin se, mikä herättää konseptin henkiin. Se jokin mikä tekee konseptista WAU-elämyksen.

Mikä on konsepti?

Konsepti on usein asia, joka aiheuttaa keskustelua. Tyypillisesti on epäselvää, että MIKÄ on konsepti. Väitän nimittäin, että konseptista on yhtä monta määritelmää kuin tällä alalla on ihmisiä ja vielä asiakkaat päälle.

Monelle konsepti on vasta se kokonaisuus, joka konkretisoituu leiskan, käyttöliittymän ja sisällön avulla. Eikä tässä tulkintatavassa ole mitään ongelmaa, mutta tähän kokonaisuuteen ei päästä ennen kuin on määritelty se konsepti - joka ohjaa sitä leiskaa, käyttöliittymää ja sisältöä.

Kun konsepti on vasta kymmenkunta lausetta paperilla, vaaditaan vielä rutkasti kärsivällisyyttä ja sitä kuuluisaa leap of faith -henkistä uskoa, että konseptin kulmakivet myöskin toteutuvat palvelussa - sen leiskan, käyttöliittymän ja sisällön avulla.

Musiikkitalon konseptiksi määrittelimme seuraavaa:

Sivusto oppii jatkuvasti käyttäjistään. Se tekee suositteluja kuluttajan sivustolla tekemien navigoin­tipolkujen sekä sivustolla luettujen sisältöjen perus­teella. Näin Musiikkitalo.fi -sivusto toimii kuten verkkokaupat tekevät – oppii ymmärtämään mitä kuluttaja tarvitsee ja tekee suosituksia sen mukaan.

Sivusto osaa myös yllättää ja tarjoaa välillä myös käyttäjän mieltymysten ulkopuolelta suosituksia. Sivusto tarjoaa loogisia polkuja Musiikkitalon tarjontaan, lähtipä käyttäjä sitten liikkeelle tapahtu­mista tai tiloihin tutustumisesta.

Uusi musiikkitalo.fi ei pakota käyttäjää etsimään tietoa vaan tarjoaa tälle hyödyn­nettäväksi kontekstisidonnaista sisältöä, joka häntä kiinnostaa eniten.

No niin, tästä on tietysti helppo sanoa, että aikamoista käsienheiluttelua, hohhoijaa. On myös ihan perusteltua kysyä, että mitä uutta on verkkokauppamaisessa suosittelussa? Toisaalta, konseptihan on juuri se, mitä asiakas tilasi ja millä vastataan asiakkaan ja myös käyttäjän tavoitteisiin.

Eli, konsepti piti vielä konkretisoida – leiskan, käyttöliittymän ja sisällön avulla.

Ennen näkemätön käyttökokemus syntyy

Luova prosessi ei ole koskaan lineaarinen eli en väitä, että me suunnittelijat istuimme neukkarissa muodostamassa täydellistä konseptikuvausta ja sitten siirryimme seuraavaan vaiheessa. Ei se niin mennyt. Se meni paremminkin niin, että ilmassa oli hähmäisiä ajatuksia sisältöjä suosittelevasta sivustosta, joka “siis niinku näyttäis asioita samassa kontekstissa, mutta ei kuitenkaan heittäis sua toiselle sivulle, EN TIIÄ, mut jotenkin silleen”.

Sitten vaan joskus tulee se kuuluisa hetki, jolloin palaset loksahtavat paikalleen. Joku keksii jotain ja toinen täydentää ja tadaa, käsissämme oli ennen näkemätön käyttökokemuskonsepti, joka tukee täydellisesti suosituksiin perustuvaa, sisällöstä toiseen siirtyvää navigointia ja käyttökokemusta, jossa perinteisesti verkkosivustoilla eri siiloissa asustavat asiat soljuvatkin luontevasti käyttäjälle juuri oikeassa tilanteessa.

Joskus sitä suunnittelijana tietää, että nyt ollaan jonkun suuren äärellä. Kun saimme visualisoitua ja kuvailtua Musiikkitalon konseptin kasaan ja tarjouksemme lähti maailmalle, olivat tunnelmat ja energiat korkealla. Musiikkitalon konseptista tuli synonyymi loistavalle tiimityölle, toinen toisensa idea ruokkivalla sparraukselle ja hyvälle energialle ja tosissaan olemiselle: “Jos me ei voiteta tätä, niin viillän ranteet auki”, julistin jossain vaiheessa toimitusjohtajalle. Odottava aika oli pitkä, mutta tunnelmat sitäkin korkeammalla, kun kilpailutuspäätös vihdoin tipahti sähköpostiin. Jee!