Sinä päivänä sisältö kuoli

01.09.2014

On jotenkin itkunaurettavaa, että meillä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tuotettu vähintään kymmeniätuhansia sivuja tekstiä siitä, millaista pitäisi olla markkinoinnin sisältö, mutta nuo tekstit itsessään ovat pääsääntöisesti sisällyksetöntä mambojamboa: valtavan pitkiä lauseita koukeroisin sanakääntein, mutta oikeasti ei sanota yhtään mitään, jos vähänkin pintaa syvemmältä tarkastelee.

Sampo Luoto
Senior Insight Manager 

sampo.luoto@king.fi
+358 40 515 2075

Tamdam da da dam dam ... the day, the content died ...

Aamuaurinko siristää silmiäni. Nelosen ratikka kolkuttaa ohi. Lapset kiirehtivät kouluun liian suurissa koulurepuissaan. Huomaan hyräileväni aamuruuhkassa autoradiosta pauhaavaa Madonnan sangen onnistunutta versiota Don McLeanin American Pie -biisistä, mutta mitä kummaa, hieman eri sanoin.

 

                      Kuinka näin pääsi aamu-uniselle käymään? Mitä alitajuntani yrittää minulle kertoa? Alkuperäinen lyriikanpätkä ”the day the music died” on metafora vuoden 1959 traagiselle lento-onnettomuudelle, joka yhdessä rysäyksessä siirsi taivaalliseen hiippakuntaan nousevat tähdet Buddy Hollyn, Ritchie Valensin ja Big Hopperin.

                      Minä en tiedä minä päivänä lentokone, jossa olivat Suomen viimeiset sisällöstä sisällöllisesti kirjoittavat markkinointi-ihmiset, putosi. En tiedä, mihin asumattomaan korpimetsään se rysähti. En tiedä, keitä siinä koneessa matkusti tai mikä oli putoamisen syy. Haluaisin kovasti löytää koneen hylyn ja siellä matkustaneiden jäännökset, jotta voisin haudata heidät kunniallisin menoin.

                      On jotenkin itkunaurettavaa, että meillä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tuotettu vähintään kymmeniätuhansia sivuja tekstiä siitä, millaista pitäisi olla markkinoinnin sisältö, mutta nuo tekstit itsessään ovat pääsääntöisesti sisällyksetöntä mambojamboa: valtavan pitkiä lauseita koukeroisin sanakääntein, mutta oikeasti ei sanota yhtään mitään, jos vähänkin pintaa syvemmältä tarkastelee.

                      Koko markkinointiskenessä on somen tulon jälkeen ollut ihmeellinen kulttuuri, jossa mitä enemmän tekstiä tuotat, sitä vakuuttavampi olet. Määrä ja laatu niputetaan sujuvasti yhteen, vaikka näillä ei ole useimmiten mitään tekemistä toistensa kanssa. Harvemmin fyysisessä maailmassakaan määrä korvaa laatua. Tai no, onhan noita esimerkkejä, mutta jätän ne nyt herrasmiehenä mainitsematta.

                      Psykoanalyyttisesti sisällyksettömän sisällöntuottamisen tarve saattaa kummuta kollektiivisesta alemmuudentunteesta. Eivät nämä meidän ammattimme arvostusmittareissa perinteisesti korkealle nouse. Kyllä minäkin haluaisin olla lääkäri tai juristi, mutta kun äly ei riitä niin ei riitä. Toisaalta myös monet asiakkaat rakastavat määrää laadun ohi. 30 kalvoa strategiaa on paljon parempi strategia kuin kolme kalvoa.

                      Suomalaisen markkinointiosaamisen taso nousisi huikeasti, jos kaikki sitoutuisivat kirjoittamaan vain lauseita, jotka oikeasti tarkoittaisivat jotakin. Ihmisten oppimisen määrä räjähtäisi eksponentiaaliseen kasvuun, kun rajalliseen aivokapasiteettiin upotettaisiin vain merkityksellistä sisältöä. Vapautuva aivokapasiteetti taas voitaisiin käyttää suoraan asiakkaan eduksi. Ehdottamani yhtälö olisi absoluuttinen win-win, jossa kaikki alan toimijat voittaisivat.

Juttu pdf-tiedostona.

Lue lisää aiheesta