Susan Leong, tiikerinjäljestäjän sukua ja aarrelaivan etsijä

24.08.2015

Terveisiä meiltä: Valveen blogissa esitellään kuukausittain henkilöitä titteleiden takaa. Sarjan toisessa osassa haastatellaan Susan Leongia, Valve Median Creativea.

Marinella Ruusunen
Content Producer Valve King

marinella.ruusunen@valve.fi

Moi Susan, mitä kuuluu?

- Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Mukava olla taas lomilta töissä, kun ympärillä alkaa olla kaikenlaista pöhinää kiihtyvään tahtiin. Ja kesäloma oli muutenkin huipputylsä, kun sairastuin sukeltajantautiin juuri ennen vapaita – suorastaan katastrofaalinen ajoitus.

No kieltämättä! Sukeltajantaudista itse lajiin: Vedenalainen maailma eroaa täysin digitekijän arjesta. Kerro mikä on molemmissa parasta.

- Vedenalainen maailma on hiljainen, pimeä tai hämärien varjojen leikkipaikka. Nautin sen rauhallisuudesta ja pinnan alla tapahtuvista sulavista liikkeistä sekä tietoisuudesta, että olen vieraana vielä suurelta osin tuntemattomassa maailmassa. Tässä elämyksessä parhaana asiana pidän tunnetta lentämisestä ja leijumisesta.

Digitaalinen maailma on kokoajan muuttuvassa tilassa ja vaatii alan trendien seuraamista, eli ajantasalla olemista ja ammattitaidon ylläpitämistä. Ennen puhuttiin monikanavaisuudesta siten, että digitaalisuus oli yksi kanava monien perinteisten rinnalla, kun taas nykyisin digitaalinen maailma on jo itsessään monikanavainen ja edelleen laajeneva. Juuri se digimaailman haasteellisuus ja  monipuoliset mahdollisuudet kiehtovat arjenkin tasolla. 

Ordassa luolasukeltamassa. Kuvaajana Lauri Marjamäki.

Kaikilla supersankareilla on tiukat vaatteet. Tuleeko sullekin sellainen olo, että voit tehdä veden alla mitä tahansa, kun suljet itsesi kuivapukuun ja ripustat yllesi kaikki varusteet?

- Tavallaan, koska varusteet mahdollistavat jännätkin seikkailut pinnan alla… Myönnän, että oloni on kuin kalalla kuivalla maalla, jos huomaan olevani veden äärellä ilman sukellusvarusteitani. Pohdin vain: "Oi jos voisin hypätä ja vajota edes tunniksi sinne hiljaiseen maailmaan bongaamaan pieniä öttiäisiä taikka ihastelemaan ikivanhan sota- tai kauppalaivan uppoamishetkeen pysähtynyttä aikaa."

Sun vaarihan oli melkein kuin supersankari, ainakin ammattinsa perusteella. Kerro hieman siitä ja taustoistasi.

- Niin, vaarini Kam Hoe oli seudun paikallinen sankari, tiikerinjäljestäjä Malesiassa. Hänen pääammattinsa oli olla kumipuuviljelijä, mutta hän tienasi omaisuutensa jäljestäjänä.

"Isäni sekä 11 tätiäni ja setääni muistelevat usein, kuinka vaarini toi polkupyörään sidotun tiikerin kylään keskellä yötä."

- Kuinka voimistuva mekkala herätti ja yöunet olivat jännityksestä mennyttä, kun tiikeri metelöi pihalla ja se piti saada häkkiin. Vuorten alkuasukkaat pyysivät siis vaarian jäljestämään tiikereitä, jotka uhkasivat kylän asukkaita.

Vaarin 100-vuotiset. Kuvassa neljä sukupolvea (vaari, isä, Susan ja hänen poikansa).

- Vaari tunsi Perakin osavaltion vuoret ja sademetsät ja oli hyväkuntoinen kungfun harrastaja. Hän pyydysti kaksi tiikeriä itse ja myi ne eurooppalaisille. Hän menehtyi 104-vuotiaana viime talvena ja siihen saakka nautti kunnioitusta kylällä, eli hänen seurassaan saimme aina täydestäkin teehuoneesta vapaan, erittäin hyvän pöydän. Olemme muutaman otteeseen vierailleet näiden alkuasukkaiden luona ja he muistavat vaarini edelleen vanhempiensa tarinoista.

- Aasialaisen sukuni juuret ovat siis Kiinasta muutaman sukupolven takaa. He muuttivat Etelä-Kiinasta 1900-luvun alussa suuremman muuttoaallon mukana Malesiaan ja siihen oli syynä Kiinan sisällissota. Kommunismin uhatessa kansallismielisiä lähti joukoittain muun muassa luonnonvauraaseen Malesiaan ja muuallekin Kaakkois-Aasiaan. Tämä joukko edustaakin paljon perinteikkäämpää kiinalaisuutta kuin mannerkiinalaiset. Isäni matkasi 70-luvun alussa maitse ja meritse Eurooppaan, ja eksyttyään talviseen Helsinkiin hän tapasi äitini.

Kuinka monta sukellusta olet tehnyt? 

- Tuli juuri kuusi vuotta täyteen siitä, kun uima-allaskokeilusta rohkaistuneena suoritin laitesukelluksen peruskurssin, ja sukelluksissa mennään seitsemättäsataa. Pikkuhiljaa sukellusten luonteen muuttuessa tahtikin laskee. Laatu korvaa määrää samalla, kun sukellusajat ja varustemäärät kasvavat kohteiden vaatimusten noustessa. Mutta sadan sukelluksen vuosivauhtia keskimäärin etenen.

Kävit tovi sitten sukeltamassa Venäjällä Länsi-Siperiassa, eteläisellä Uralilla Orda-luolastossa. Pidät siis selkeästi pimeistä ja ahtaista paikoista. Miksi?

- Niin, kävin suorittamassa vajaan viikon mittaisen kansainvälisen luolasukeltajan luokituksen yhdessä maailman kirkkaimmista luolastossa, jossa on yli 5 kilometriä vedellä täyttynyttä labyrinttia.

- Jouduimme kohtaamaan Ordinskayassa ne pahimmat skenaariot, mitä luolasukelluksessa voi pelätä ja opiskelimme käytännössä niistä selviytymistä. Meitä eksytettiin, meiltä vietiin valot, sitten kaasut loppuivat, meidät sidottiin naruun luolastoon ja harjoittelimme tajuttoman raahaamista luolasta… Nautin jokaisesta hetkestä.

- En olisi uskonut suorittaessani alkeiskurssia kuusi vuotta sitten, että haluaisin joskus sukeltaa kiven sisälle taikka niin syvälle, ettei sieltä saisi pintautua silloin kun tahtoisi. Nyt kaipaan tunneleihin ja on mukava ahtautua koloihin, miettiä miten niistä pääsee parhaiten ehjänä läpi ja vielä takaisinkin. Luulen, että taitojen karttuessa vaativuus- ja mukavuustaso nousee. Ensin kesytetään Suomen sameat vedet, sitten pimeät yösukellukset ja talven jääkannen alla sukeltaminen, turvalliset syvyydet ja sitten luolat. Jokaisella tulee jossain vaiheessa mukavuusvyöhykkeen raja vastaan. Minulla se raja vielä siirtyy edemmäs, ehkä se jossain kohtaa tulee vastaan.

Luolakurssiryhmä Ordassa (olen 3-hengen jonon ekana, viimeisenä ilman valoa tulee kouluttaja).

After ski on kaikille tuttu konsepti. Millainen on After dive?

- Iso osa after divea kuluu varustehuollossa, kun täytellään tyhjennettyjä paineilmasäiliöitä, ladataan valaisimia ja kuivatellaan varusteita sekä kirjataan sukelluksia. Yhteisen illallisen taikka nuotiohetken äärellä on mukava käydä läpi päivän havaintoja pinnan alta ja suunnitella seuraavan päivän seikkailuja. Leireillä ja venesafareilla saunotaan, ja onkin toki mukava lämmitellä, jos ollaan oltu vaikka jään alla taikka merellä viimassa koko päivä.

Miksi kaikkien pitäisi kokeilla sukeltamista?

- Koska jokainen voi! Kaikille se ei tietysti sovi, mutta kannattaahan sitä edes kokeilla. Sukeltaminen on äärimmäisen rentouttavaa ja varsinkin silloin, kun se alkaa sujumaan. Suomikin on mahtava paikka harrastaa sukeltamista, ja sukeltajat ovat iso sosiaalinen yhteisö. Se on parilaji, jossa pidetään huolta toisesta ja luotetaan toisenkin kykyyn auttaa, jos tulee se paha paikka. Jos uudet erilaiset paikat viehättävät, lajissa matkustellaan paljon ja hyvin erilaisiin paikkoihin.

"Sukeltaminen on reissaamista ja roudaamista
isolla vaihteella."

- Vedenalaiseen maailmaan tutustuminen tekee myös ympäristötietoisemmaksi. 71% planeettamme pinta-alasta on vettä, mutta ihminen on tutkinut vasta murto-osan siitä. Yllätyin jo ensimmäisenä vuotena siitä, kuinka monipuolisia sukellusmahdollisuuksia on olemassa sen perinteisen etelälomakohteen koralliriutan lisäksi. On järvet, joet ja lammet, täyttyneet kaivokset ja luolat. Olen sukeltanut jopa uponneessa vankilassa ja voimalaitoksessa.

Hauras Itämeremme on täynnä upeita maailman vanhimpia hylkyjä, jotka säilyvät veden suolattomuuden ansiosta erinomaisessa kunnossa. Tämä tarjoaa hyvät olosuhteet harrastaa meriarkeologiaa eli tietysti sen aarrelaivan etsintää!