Verkkosisällön myytit - totta vai tarua?

16.04.2012

Koska englanninkielisen tittelini etuliitteenä on “senior” (suomeksi olen ihan konsultti vaan), pätevöittää se sekä ikäni että kokemukseni aina välillä palaamaan aikaan, jolloin Internet keksittiin. Tämän ikäkriisiä pursuavan intron tarkoitus on johdatella murtamaan verkkosisällön luomiseen liittyviä myyttejä, jotka Internetin alkuräjähdyksen aikoihin luotiin.

Tuija Riekkinen




Internetiähän ympäröi edelleen sen ympärille aikoinaan ovelasti kudottu mysteerisyyden verkko, joka kiteytyy lausumaan: “verkossa pitää tehdä asiat eri tavalla”. Tällä lauseella on moni konsultti netonnut hyvät palkkiot. Pahimmillaan tämä on johtanut suuriin väärinkäsityksiin, jotka elävät ja voivat hyvin vielä tänäkin päivänä.

Esimerkiksi sisällöntuotannon myytti numero yksi: Printtiin kirjoitettu sisältö ei sovellu verkkoon, koska verkossa pitää tehdä asiat eri tavalla.

Lueskelin tuossa työmatkalla iPadista Hesaria. Kovasti sivistyin esimerkiksi automaattiseen metroon tähtäävän hankkeen kiemuroista (muistutti muuten kovasti draaman kaareltaan menneiden vuosien IT-hankkeita tämä tapaus). Epäilen, että sama artikkeli on ilmestynyt sanasta sanaa Hesarin printtiversiossa.

Hetkinen, siis printtisisältö on siirretty verkkoon ja se toimii? No, totta kai se toimii, jos se on hyvää sisältöä.

Moni yritys julkaisee edelleen asiakaslehteä tai vähintäänkin printtiesitteitä, joiden tuotantoon panostetaan. Sisältöä saattaa jopa olla tekemässä viestintätoimisto, siis ammattilainen.

Verkkoon sen sijaan sisältöä tuottavat toimitusjohtajan sihteeri Marjatta tai kesäharjoittelija Kalle, jos muilta hommiltaan ehtivät. Siis verkkoon tehdään sisältöä eri tavalla. Huonommin.

Asiakaslehti verkkosisällön lähteenä

Otetaanpas tarkempaan tarkasteluun se asiakaslehti. Nehän pitävät yleensä sisällään jonkun sortin pääkirjoituksen, jossa on näkemys (=blogikirjoitus), tuoteuutuuksien esittelyn (=tuoteuutiset, tuotteesta ja sen käyttötapauksista tai sen tuottamasta lisäarvosta kirjoitettu blogikirjoitus ja jopa blogikirjoitusten sarja, tuotevideo Youtubessa ja presentaatio Slidesharessa, jotka molemmat julkaistaan myös sivustolla), referenssitarina hienoine ammattivalokuvaajan ottamine kuvineen (= referenssitarina verkkosivuilla muokattuna niin, että osa tekstistä on korvattu videohaastattelulla ja kuvat, nekin mitkä eivät mahtuneen printtiin, selattavina kuvagalleriassa) ja toimialan tulevaisuuden tuulia analysoiva kirjoitus (=blogikirjoitus ja siihen liitetty infograaffi).

Printtilehti on erinomainen viestintäväline ja asiakkaat varmasti arvostavat hyvin toimitettua sisältöä ja laadukasta graafista suunnittelua (=miellyttävä lukukokemus).

Sitten korvaa sana “printtilehti” sanalla “verkkopalvelu”.

Toisin sanoen, jos yrityksesi tuottaa sisältöä printtimateriaaliin, ota sama sisältö lähempään tarkasteluun ja mieti, miten saat parannettua sitä verkon tuomien mahdollisuuksien avulla, mieti hakukoneoptimointia ja julkaise sisältö myös verkkosivuillasi, twiittaa niistä tai vähintäänkin julkaise niistä kooste yrityksesi LinkedIn-sivulla.

Se, että sisältö oli alunperin kirjoitettu printtiin, EI tee sisällöstä huonoa verkkosisältöä.

En jaksa lukea. Vai jaksanko sittenkin?

Toinen myytti, johon törmää lähes päivittäin on: Käyttäjät eivät lue verkossa pitkiä sisältöjä, koska verkossa luetaan eri tavalla.

Höpö höpö! Jos aihe on kiinnostava, käyttäjällä on motivaatio perehtyä asiaan ja sisältö on hyvin tuotettua, niin totta kai käyttäjä lukee pitkänkin tarinan. Jos pituus tai paremminkin lyhyys olisi ainoa kriteeri hyvällä verkkosisällölle, eivät blogit olisi niin suosittuja kuin ne ovat.

Tietysti, jos hyvä sisältö paiskataan verkkosivulle ilman koukuttavaa otsikkoa, introa, väliotsikoita ja muita korostuksia tai graafisia elementtejä eikä sitä hakukoneoptimoida eikä siihen viitata missään, niin siellähän se on eikä kukaan sitä lue.

Mutta, ongelma ei ollutkaan sisällön pituus, vaan ihan muut asiat. Tietenkään tämä ei ole mikään oikeutus tehdä pitkää sisältöä, jos on mahdollista tiivistää viestiä, mutta huoli siitä, etteivät ihmiset lue Facebook-päivitystä pidempää sisältöä, on mielestäni turha.

Huomaatteko muuten, että puhun sisällöstä. En siis “tekstistä”. Hyvä, pitkä sisältö voi nimittäin olla tekstiä yhdistettynä videoon, paljon puhuvaan kuvaan tai graafiseen elementtiin ja Slidesharessa jaettuun presentaatioon.

Nämä ovat niitä monimuotoisia medioita, jotka verkko mahdollistaa.

Scrollaamista helpottavat rullahiiret ja iPadit ja muut vastaavat lukulaitteet lisäävät verkkosisältöjen selaamisen helppoutta ja teknologia menee eteenpäin myös koodipuolella mahdollistaen entistä miellyttävämpien graafisten ulkoasujen rakentamisen ilman, että helppo sisällönhallinta tai hakukoneoptimointi pitää vaihtoehtoisesti uhrata. Youtube ja Slideshare tarjoavat puolestaa loistavan julkaisualustan sisällöille, jotka ennen asuivat ainoastaan, OMG, cd-rompuilla!

Myytit on nyt kumottu, nyt sitten vaan tuottamaan sitä sisältöä.

Lue lisää aiheesta